Välillä huomaan, että en istu tai seiso kovin ryhdikkäästi, vaikka kuinka yritän muistaa olla ryhdikkäästi. Ajattelin ratkaisuna kokeilla sellaista, että yhdistän ryhdin korjaamisen johonkin mitä muutenkin teen automaattisesti usein. Eli tästä lähtien aina kun katson mitä tahansa kelloa, korjaan myös samalla ryhtini. Tämän seurauksena toivottavasti korjaan ryhtini tarpeeksi usein päivän aikana, jotta ryhtini pikku hiljaa olisi hyvä koko päivän. Tarkoitan ryhdillä oikeastaan itsevarmaa ja avointa kehonkieltä, mistä olen aikaisemminkin kirjoittanut. Voisiko tämä olla näin helppoa. Ainakin kokeilemisen arvoinen idea. Toinen mikä voisi toimia on silloin kuin astun sisään tai ulos ovesta tai toiseen huoneeseen.
Ajatus tähän tuli kuin muistin koulukaverini innostuksen
selkounesta vuosia sitten. Monta kertaa pävän aikana hän katsoi kelloa, katsoi muualle, ja katsoi kelloa uudelleen, kunnes hän alkoi toistamaan tätä myös unissaan. Hereillä ollessa ja unessa kellon katsominen eroaa ajatuksen mukaan siten, että unessa toisella katsomiskerralla kello ei näytä samaa aikaa kuin ensimmäisellä. Tämä oli siis jonkinlainen todellisuustesti. Kun tajuaa olevansa unessa, pystyy tekemään mitä vain, lentää, hyppiä talojen katolta toiselle, ja se voi olla erittäin todentuntuista. Itsekin kokeilin tätä, mutta en jaksanut kovin pitkään, koska heräsin aina tajutessani olevani unessa.
