Työmuistin kehittäminen

Ilmeisesti joidenkin tutkimusten mukaan älykkyyttä voi parantaa merkittävissä määrin kehittämällä työmuistia. Tähän tarkoitukseen toimiva harjoite on nimeltään dual n-back. Tuloksia tulee kolmessa viikossa 25 minuutin harjoittelulla.

Tämä menee kokeiluun vapun jälkeen!

Lisätietoa:

http://brainworkshop.sourceforge.net/tutorial.html
http://en.wikipedia.org/wiki/N-back#Dual_n-back
http://www.gwern.net/DNB%20FAQ

Neuvoja harjoitteluun menestyneeltä pianistilta

Löysin erittäin mielenkiintoisen blogikirjoituksen menestyneen pianistin harjoittelusta. Nyt minusta tuntuu siltä, että olen koko elämäni harjoitellut asioita väärin. Vinkit ovat yleistettävissä, joten sovella niitä siihen missä yrität tulla paremmaksi.

1. Välttele flow'ta. Tee sitä mikä ei tule helposti.

Pianistien tulisi harjoitella kappaleiden vaikeimpia kohtia ja vain harvoin soittaa läpi koko kappale.

2. Oppiaksesi jotain, opettele jotain vielä vaikeampaa.

Tee vaikeasta kohtauksesta vielä vaikeampi vaikka korostamalla tiettyjä säveliä.

3. Systemaattisesti eliminoi heikkoudet.

Hyvät pianistit tietävät heikkoutensa ja harjoittavat niitä, kunnes niistä tulee vahvuuksia.

4. Luo kauneutta, älä välttele rumuutta.

Hyvät pianistit tietävät tarkkaan miltä soitettavan kappaleen tulisi kuulostaa.

Aamuvenyttely

Kevyt venyttely aamuisin heräämisen jälkeen todella toimii. Aluksi venyttelin joka aamu vain ongelmakohtaa eli alaselkää. Pian aloin venytellä takareisiä ja niskaa. Kahden kolmen viikon jälkeen venyin jo niin hyvin, että uudeksi pullonkaulaksi venyttelyssä tuli kyljet. Käytin ihan koululiikunnasta tuttuja venytyksiä ja tavallisia staattisia venytyksiä.

Venyttelyllä oli kiva aloittaa aamu ja tunsin sen jälkeen itseni energiseksi. Negatiivista on se, että lantiostani tuli niin irtonainen, että seistessäni paino toisella jalalla asennostani tuli tosi naisellinen. Aika paha tällaiselle joka kirjoittelee täällä kehonkielestä blogiin. Toinen juttu on, että loukkasin alaselkäni ihan vaan joutuessani olemaan koko päivän seisaallaan. En tiedä johtuuko venyttelystä, mutta ainakin vatsalihakset kannattaa pitää kunnossa.

Maslowin tarvehierarkia

Lukion psykologian kurssilta muistan vielä hyvin tarvehierarkian. Silloin se tuntui itsestäänselvyydeltä ja tyhmältä teorialta, mutta ehkä ajatusta olisi pitänyt soveltaa omaan elämään. Perusasiat pitää olla kunnossa, ennen kuin voi kunnolla panostaa korkeamman tason asioihin.

Tässä alla sovellan todella vapaasti tarvehierarkiaa omaan elämääni. Voisin selvästi parantaa kolmostason tilannetta. Myös ihan rahallista tilannetta pitäisi parantaa.

1. Pyritkö kohti tavoitteitasi? Teetkö sitä mitä haluat? Toteutatko itseäsi?

2. Tunnetko olevasi kunnioitettu? Oletko itsevarma?

3. Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voit tehdä mitä vain, ja hyvät välit perheeseesi?

4. Onko sinulla hyvä asunto ja elät pelkäämättä?

5. Onko rahaa ruokaan ja normaaliin elämiseen?

Mielen vastalauseet

Minusta tuntuu ihan kuin kehoni ja mieleni pyrkisivät aina säilyttämään vallitsevan tilan. Ne eivät halua muuttua. Rasva ei halua lähteä ja mieli ei halua sisäistää uutta toimintatapaa. Urheilu voi olla kivaa pari viikkoa ja sitten se ei maistu. Innostun uudesta kurssista (jee, tä on kivaa ja näyttää hyvältä CV:ssä) ja sitten ei jaksaisi lähteä sinne. Aloitan uuden positiivisen tavan elämässäni ja viikon päästä se ei tunnu enää yhtään hyvältä ajatukselta ja ihmettelen mitä oikein ajattelin.

Mietin nyt, että on tärkeää osata odottaa tuleva alitajuinen vastustus sekä tietää miksi on tekemässä sitä uutta asiaa. Mieli keksii jonkun höpöhöpö-jutun selittääkseen vastustuksen. Sano mielelle "lopeta se paskanjauhanta"!

Aion kokeilla seuraavaa. Kun tekosyy-ajatukset sitten tulevat (esim. "en mä nyt jaksa koska tukka on takussa"):
1) Irrottaudu ajatuksesta ajattelemalla "minulla on ajatus, että en jaksaisi koska tukka on takussa"
2) Ymmärrä että alitajuntasi/kehosi vain vastustaa muutosta ja se on normaalia
3) Muistele miksi olet tekemässä sitä asiaa.
4) Tee se silti

Keskustelun taito

Keskustelut ovat kokemuksien ja mielipiteiden vaihtamista yhteyden luomiseksi ihmisten välille. Miesten väliset keskustelut ovat useammin tavoitehakuisempia ja faktojen vaihtamista.

Tässä kaksi tekniikkaa ja kaksi huomiota parempiin keskusteluihin. Näitä aion harjoitella seuraavaksi. Raakateksti on maannut tietokoneellani kuukausia ja vaikka haluaisin sitä vielä hioda, on parempi kai saada se vaan ulos.

Tekniikka 1: Ympäristön huomiointi. Mene jonnekin julkiselle paikalle ja tutki ympäristöä ja ihmisiä. Keitä ihmisiä on paikalla? Asetu toisen asemaan keskustelussa, ts. kuvittele millaista on olla hän. Mistä hän tulee? Minne hän on menossa? Mitä hän ajattelee? Miltä hänestä tuntuu? Tilanteeseen liittyvän keskustelun avain on tietää se, mitä muut ajattelevat. Mieti mitä relevanttia voisit sanoa heille. Tee tätä viikon verran joka päivä ja kirjoita huomiot paperille. Pian pystyt keksimään paljon keskustelun aiheita ympäristöstä.

Tekniikka 2. Avainsanat. Jos haluat yhteyden toiseen, teidän pitää jakaa henkilökohtaisempaa tietoa. Kun toinen sanoo jotain, etsi siitä avainsanoja ja kerro niiden pohjalta omia tarinoitasi ja mielipiteitäsi. Jos mikään avainsanoista ei tuo mitään mieleen, kokeile yleistää aihepiiriä laajemmaksi tai mieti tilanteita joissa sinulla oli samanlaisia tunteita. Jos toinen puhuu hiihdosta, ja hiihtohan on urheilu, joten voit puhua muusta urheilulajista tai ylipäätään urheilusta.

Tarinankerrontaa voi harjoitella. Voit myös harjoitella assosiointia avainsanoista (linkin harjoitus 2). Viethän aihepiirit henkilökohtaiseksi, etkä puhu vain tylsistä faktoista.

Laita itse myös omiin juttuihisi avainsanoja, joihin toinen voi tarttua kun hänelle tulee jotain sanottavaa niistä mieleen. Älä selitä kaikkea loppuun, vaan jätä koukkuja, jotta toinen voi kysyä lisää. "Kävin myös Kreikassa viime kesänä, ja hädin tuskin selvisin hengissä takaisin." Toinen tulee uteliaaksi ja kysyy mitä Kreikassa tapahtui. Jos hän ei kuitenkaan ilmaise kiinnostusta aiheesta, älä missään tapauksessa jatka aiheesta puhumista. Kiinnostavien koukkujen sirottaminen keskusteluun on sosiaalisesti taidokkaan henkilön merkki. Varo kuitenkin kehumasta itseäsi suoraan.

Esimerkki, kerrot jotain, mistä selviää että kävit jossain välimeren maassa. Jos toinen kysyy missä maassa olit, hän on selvästi kiinnostunut. Jos hän sanoo, ette ei ole ikinä ole ollut välimerellä, hän ilmaisee lievää kiinnostusta. Jos hän sanoo "ai jaa" tms, hän ei ole kiinnostunut aiheesta ja sinun on syytä palata edelliseen keskustelun aiheeseen. Jos et ole varma hänen kiinnostuksestaan, ja kuitenkin jatkat aiheesta ja toinen sulkeutuu kokonaan, hän ei ollut kiinnostunut aiheesta. Paina hänen reaktionsa mieleesi tulevaisuuden varalle.

Huomio 1. Älä yritä liikaa. Se ei riitä, että puhuu paljon. Voit kyllästyttää toisen puhumalla liikaa aiheesta, joka ei häntä kiinnosta. Lisäksi voit alentaa statustasi liikaa, jos jatkuvasti osoitat ihailua, kysyt toiselta henkilökohtaisia kysymyksiä tai ylläpidät keskustelua väkisin. Toinen voi alkaa ajatella, että hänen ei tarvitse antaa mitään inputtia keskusteluun ja hänen arvostuksensa sinua kohtaan laskee. Lisäksi minnekään johtamattomat jaarittelut ovat pitkästyttäviä. Tällaiset tilanteet voivat tulla vastaan, kun yrittää liikaa.

Huomio 2. Mieti ennen tapaamista, mistä aiheista toinen on mahdollisesti kiinnostunut. Kun et keksi mitään sanottavaa, valitse joku näistä aihepiireistä. Aiheen rajoittaminen voi helpottaa sanomisen keksimistä. Päinvastaisena strategiana voit etsiä etukäteen lehdistä tai netistä aiheisiin liittyviä keskustenaloituksia. Muista puhua omista mielipiteistäsi. Kenties löydät mielenkiintoisen jutun, josta veistellä huumoria.

Pikkuvinkkejä keskusteluun

• Kysy millainen hän oli peruskoulussa. Vanhempana olet tarpeeksi etääntynyt kouluajoista ja pystyt jo nauramaan sille, millainen olit koulussa. Kaikki tykkäävät puhua tästä.
• Yksi tapa jatkaa keskustelua on kysyä pieniä kysymyksiä: Rock vai klassinen? Kissat vai koirat? Paahtoleipä vai ruisleipä?
• Puhumalla tavoitteista ja unelmista voit saada keskustelusta merkityksellisen ja antoisan.
• Helppo aihe on tapahtumat siellä, missä olette. Ehkä voitte mennä johonkin tapahtumaan yhdessä.

Matala ääni

Karkeasti laskettuna 300 henkilöllä yhteensä 400:ta tähän blogiin hakukoneella päätyneellä hakusana on ollut "matala ääni" tai joku sen variaatio. Matalampi ääni on selvästi aihe, joka kävijöitä eniten kiinnostaa.

Ensinnäkin, olettahan äänenmurroksen läpikäyneitä? Ääni madaltuu teini-iässä. Sitä sitten odottelemaan. Muistankin yläasteelta yhden vuotta nuoremman, jolla oli erittäin kimeä tyttömäinen ääni. Se muuttui käytännössä yhdessä yössä mahtavaksi bassoääneksi. Olin niin hämmentynyt ja jälkeenpäin kateellinenkin siitä. En tiedä madaltuiko ääni noin vai oliko hän jonkinlaisessa äänihuulileikkauksessa. Se mitä kuulin, oli että se vaan madaltui, mutta tiedä sitten.

Omat vinkkini aiheeseen tässä. Ajattelen että kuuluvamman ja matalamman äänen käyttö on ihan tekniikka- ja tottumiskysymys. Kokeilisin tällaista:

1. Harjoittele kovaa ja matalaa ääntä kunnes pystyt siihen niin, että se tulee luonnollisesti, eikä rasita ääntä (ks. harjoitukset aikaisemmissa viesteissä 1 ja 2.)
2. Totuttele käyttämään ääntä joka päiväisessä elämässäsi kunnes siitä tulee tapa.

Lisäksi, kokeile tällaista. Puhu jotain ja ota välillä nenästäsi kiinni. Muuttuuko äänesi? Jos se muuttuu, puhut liian korkealta ja nenästä kiinni ottaminen saa äänesi kuulostamaan nasaalilta. Jos puhut palleasta, äänesi ei juuri muutu. Oikea tapa puhua kuuluvasti on puhua palleasta.

Muista että saat väriä puheeseesi kaikkein helpoiten olemalla innostunut. Se on myös mukaansatempaavaa.

Huhtikuun tilanne

Nopea päivitys kirjoitukseen tammikuun tilanteesta:

1. Kehonkieli

Istuin yksi ilta oluella kaverini ja hänen kaverinsa kanssa. Sanotaan kaverin kaveria vaikka Pertuksi. Pertulla on todella huono ryhti, hän oli pukeutunut reisitaskuhousuihin ja rumaan villapaitaan ja hänellä oli outoja maneereja ja nariseva ääni. Okei, en halua tuomita ketään, mutta minusta oli vähän vastenmielistä keskustella tai edes näyttäytyä missään hänen kanssaan. Kaverini näytti tietävän, mitä ajattelin, sillä hän vilkuili minua hieman huolestuneen ja pelokkaan näköisenä aina kun Perttu mumisi jotain. Kuvittelin mielessäni, että jos Perttu istuisi ryhdikkäästi, olisi pukeutunut tyylikkäästi ja artikuloisi selvästi, hän olisi varmasi ihan hyvä tyyppi. Keskustelun edetessä opin, että hän oli korkeasti koulutettu, älykäs ja varmaan ihan mielenkiintoinenkin, jos hän ei puhuisi niin yksityiskohtaisesti työstään ja tietokonepeleistä.

Pointti? Kehonkieli ja pukeutuminen merkitsevät. Se mistä puhuu, merkitsee.

Olen skarpannut pukeutumisen kanssa sen verran, mitä olen pystynyt, käynyt parturissa ja yrittänyt huomioida kehonkielen. Välillä hyvä kehonkieli unohtuu. Nyt skarppaan sen suhteen! Silloinkin kun kukaan ei näe.

2. Aamutreeni

Viikon liikuntaputken jälkeen tuli stoppi. Syytän vähän kylmiä säitä ja pakollista matkustamista toiselle paikkakunnalle pariksi kolmeksi päiväksi joka viikko.

Yritän keskittää liikunnan kuntosalille ja muihin liikunta-aktiviteetteihin. Teen aamujumpan jos ei ole muuta mahdollisuutta liikuntaan. Mietin että on turha stressata jotain aamujumppaa ja potea huonoa omatuntoa jos se jää pois.

3. Kegel-harjoitukset

Kegelit ovat jääneet, aloitan taas alusta.

4. Neljä sopimusta

Olen muutaman kerran viikossa ajatellut neljää sopimusta. Se ajatus, että en ota mitään henkilökohtaisesti helpottaa usein. Tuntuu että olen jonkin verran jo sisäistänyt nämä ohjeet.

5. Omien arvojen mukaan eläminen

Olen lisännyt arvokseni rehellisyyden. En tarkoita, että aina puhun 100% totta tai että lauon epämiellyttäviä totuuksia ihmisille päin naamaa. Se tarkoittaa, että puhun totta läheisilleni tunteistani ja arvostan heitä niin paljon, että kerron heille asiat, joita heidän tulisi tietää. Olen myös rehellinen itselleni ja pyrin elämään elämääni pelkäämättä ja häpeilemättä itseäni tai tekemisiäni.

Tilanteen tarkistus taas vaikka kesäkuussa.

Proaktiivisuus

Olen saanut käsittämätöntä voimautumisen tunnetta ja euforiaa pyrkimällä aktiivisesti parantamaan elämäntilannettani. En ole passiivinen olento, jolle asioita tapahtuu, vaan aktiivinen toimija, joka saa asiat tapahtumaan. Kokeilen epätavallisia asioita, mutta teen sen rohkeasti ja häpeilemättä. Jotkut tuomitsevat, toiset ovat vaikuttuneita. Voi olla että epäonnistun sata kertaa, mutta yritän kunnes onnistun tavoitteissani.

Häpeä ja pelko

Olen miettinyt häpeän ja pelon tunnetta elämässäni. Jonkin verran haluan elää elämääni tietyllä tavalla (mitä en nyt tässä kuitenkaan paljasta), johon kuitenkin sisältyisi jatkuva häpeä valinnastani ja pelko siitä, että muut saisivat tietää. Vanhoille mokille ei voi mitään muuta, kuin hyväksyä ja antaa olla. Nyt kyseessä olisi jatkuva tekeminen/oleminen ja jatkuva pelko paljastumisesta ja siitä, että toiset tuomitsevat.

Tiedän, että ainoastaan se, mitä itse ajattelen itsestäni ja valinnoistani merkitsee. Vain itse voin tuomita itseni. Tässä tapauksessa en kuitenkaan mahdollisesti pystyisi pääsemään häpeän tunteesta eroon. Tiedän että kahden vuoden takainen minä ei ikinä hyväksyisi valintaani. Tätä kirjoittaessa käsitykseni vahvistuu siitä, että jos en pysty katsomaan itseäni peiliin, niin parempi muuttaa käyttäytymistä. En voi elää ilman itsekunnioitusta. Haluan elää häpeämättä ja pelkäämättä.

Poikkeuksena tulee mieleen tämä blogi. Olen kirjoittanut tänne aika henkilökohtaisia ajatuksia. Joskus ajatukset ovat vielä kehittelyasteella (kuten tämä kyseinen kirjoitus). Joskus aloitan jotain, mitä en pysty lopettamaan. Nämä asiat nolottavat. En ole edes kertonut tästä blogista kenellekään. Jos haluan välttää häpeää ja pelkäämistä, miten siis pystyn jatkamaan blogin kirjoittamista? Tosin, en näyttäisi kenellekään päiväkirjaa (jos kirjoittaisin sellaista) tai ajatusvihkoani. Tai tekstiviestejä tyttöystävälle. Häpeänkö ajatuksiani? Vaikka joku olisi inhimillistä ja kaikki muutkin tekisivät niin, se ei tarkoita, etteivätkö muut tuomitsisi minua siitä.

Haluan taas jatkaa blogin kirjoittamista. Tunnen että sillä on hyödyllinen funktio elämässäni. Pyrin tarkkailemaan mitä asioita elämässäni häpeän ja käsitellä niitä sitä mukaan kuin niitä tulee vastaan. Pääsääntönä ja elämänohjeena itselleni totean yrittäväni pyrkiä välttämään häpeällisiä asioita ja olemaan läheisilleni rehellinen.