Olen oppinut viime viikkoina mielenkiintoisia asioita kirjoista.
Who Moved My Cheese on tarina sokkelosta asuvista neljästä ihmisenkaltaisista hiiristä. Kun yhtenä päivänä juusto, joka on metafora onnelle, on yhtenä päivänä kadonnut, kaikki hiiret reakoivat siihen eri tavalla. Yksi jää kiukuttelemaan: "miksi juusto on viety", "se ei ole reilua", "ansaitsen juuston", ja "en tee mitään ennen kuin juusto palautetaan." Toinen reakoi yksinkertaisemmin; he yksinkertaisesti lähtevät etsimään uutta juustoa. Juuston etsiminen loputtomassa sokkelossa on raskasta ja epävarmuus on stressaavaa. Suurin opetus itselleni oli, mitä nopeammin luovut vanhasta juustosta, sitä nopeammin löydät uuden juuston.
Nautitaan raakana (Hyppönen) on lääke elämän ansoihin. Kirjan takakannesta: "Havoinnoit maailmaa paitsi aistien myös oletusten ja muistojen kautta, välttelet mielipahaa jopa tietämättäsi ja olet ajatustesi vietävänä." Kirja ei anna suoraa reseptiä vaan on mielestäni enemmän tienviitta ratkaisuihin ja muihin lähteisiin. Pidän kovasti sen helppolukuisuudesta ja lämpimästä otteesta ongelmiin, joita monet eivät välttämättä edes tiedosta. Isot propsit Hyppöselle. Opin meditoimaan, positiivisuutta, olemaan kiitollinen hyvistä asioista, ja uteliaisuutta maailmaa ja ihmisiä kohtaan.
Onnea ja menestystä on satu kahdesta ritarista, jotka etsivät taikametsästä taikaneliapilaa, joka tuo löytäjälleen rajattoman onnen. Taikametsässä heidän kohtaamansa eri hahmot kuitenkin kertovat, että tehtävä on mahdoton, sillä siellä ei ole ikinä kasvanut neliapilaa, taikaneliapilasta puhumattakaan. Toinen ritari lannistuu ja suuttuu, toinen ritari keskittyy luomaan oikeat olosuhteet, jotta neliapila voisi kasvaa taikametsään. Tuuri on sitä, että saat esimerkiksi lottovoiton tai perinnön, mutta onni on sellaista, mikä ei tapahdu vahingossa. Onni vaatii kovaa työtä ja sitä varten pitää luoda oikeat olosuhteet, jotta se voi saapua.
Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että kaiken voi oppia kirjoista. Paljon voi oppia suoraan toiselta ihmiseltä, varsinkin entuudestaan tuntemattomalta ihmiseltä. Opin uudelta hyvältä kaveriltani uteliaisuutta uusia ihmisiä kohtaan ja hetkessä elämistä, mikä on tuonut paljon ainutlaatuisia positiivisia kokemuksia ja muuttanut näkökulmaani elämää kohtaan.
Who Moved My Cheese on tarina sokkelosta asuvista neljästä ihmisenkaltaisista hiiristä. Kun yhtenä päivänä juusto, joka on metafora onnelle, on yhtenä päivänä kadonnut, kaikki hiiret reakoivat siihen eri tavalla. Yksi jää kiukuttelemaan: "miksi juusto on viety", "se ei ole reilua", "ansaitsen juuston", ja "en tee mitään ennen kuin juusto palautetaan." Toinen reakoi yksinkertaisemmin; he yksinkertaisesti lähtevät etsimään uutta juustoa. Juuston etsiminen loputtomassa sokkelossa on raskasta ja epävarmuus on stressaavaa. Suurin opetus itselleni oli, mitä nopeammin luovut vanhasta juustosta, sitä nopeammin löydät uuden juuston.
Nautitaan raakana (Hyppönen) on lääke elämän ansoihin. Kirjan takakannesta: "Havoinnoit maailmaa paitsi aistien myös oletusten ja muistojen kautta, välttelet mielipahaa jopa tietämättäsi ja olet ajatustesi vietävänä." Kirja ei anna suoraa reseptiä vaan on mielestäni enemmän tienviitta ratkaisuihin ja muihin lähteisiin. Pidän kovasti sen helppolukuisuudesta ja lämpimästä otteesta ongelmiin, joita monet eivät välttämättä edes tiedosta. Isot propsit Hyppöselle. Opin meditoimaan, positiivisuutta, olemaan kiitollinen hyvistä asioista, ja uteliaisuutta maailmaa ja ihmisiä kohtaan.
Onnea ja menestystä on satu kahdesta ritarista, jotka etsivät taikametsästä taikaneliapilaa, joka tuo löytäjälleen rajattoman onnen. Taikametsässä heidän kohtaamansa eri hahmot kuitenkin kertovat, että tehtävä on mahdoton, sillä siellä ei ole ikinä kasvanut neliapilaa, taikaneliapilasta puhumattakaan. Toinen ritari lannistuu ja suuttuu, toinen ritari keskittyy luomaan oikeat olosuhteet, jotta neliapila voisi kasvaa taikametsään. Tuuri on sitä, että saat esimerkiksi lottovoiton tai perinnön, mutta onni on sellaista, mikä ei tapahdu vahingossa. Onni vaatii kovaa työtä ja sitä varten pitää luoda oikeat olosuhteet, jotta se voi saapua.
Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että kaiken voi oppia kirjoista. Paljon voi oppia suoraan toiselta ihmiseltä, varsinkin entuudestaan tuntemattomalta ihmiseltä. Opin uudelta hyvältä kaveriltani uteliaisuutta uusia ihmisiä kohtaan ja hetkessä elämistä, mikä on tuonut paljon ainutlaatuisia positiivisia kokemuksia ja muuttanut näkökulmaani elämää kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti