Luin juuri mielenkiintoisen Geoff Colvinin kirjoittaman kirjan nimeltä Talent is overrated. Sen väittämä on, että synnynnäisen lahjakkuuden merkitys menestymiseen missä tahansa on pieni tai olematon. Kaikki on kiinni harjoittelusta ja nimenomaan tarkoituksellisesta harjoittelusta.
Tarkoituksellisen harjoittelun ominaisuuksia ovat
- harjoittelu on nimenomaan suunniteltu parantamaan suoritusta tai sen tiettyä osa-aluetta
- opettajan/valmentajan apua on saatavilla, etenkin harjoittelun suunnitteluun
- harjoittelusta saa välitöntä palautetta
- harjoittelua voi toistaa paljon
- harjoittelu on erittäin vaativaa henkisesti, koska tuottaaksen tulosta se vaatii jatkuvaa keskittymistä
- harjoittelu ei ole hauskaa
Pienenä erot ovat lähinnä kiinni sattumasta ja siitä että saa kannustusta tai huomaa olevansa parempi kuin muut. Se saa aikaan innostusta harjoitteluun, joka edelleen parantaa suoritusta. 10 000 harjoitustuntia myöhemmin henkilö on mestari omassa lajissaan. Kirjassa on esimerkkejä musiikista, urheilusta ja yrityselämästä. Esim. Mozartin isä oli aikansa johtavia musiikin opettaja ja keskittynyt nimenomaan lasten opettamiseen varhaisessa iässä. Onko ihme että lapsesta tuli musikaalinen nero.
On ihan eri juttu mistä tulee motivaatio harjoitteluun. Siitä harjoittelun jaksaminen on kuitenkin kiinni. Siitä ja kovasta uskosta että harjoittelu tuottaa tulosta, ainakin kirjan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti