Mielestäni yksi hetkessä elämisen este on liika analysointi. Nyt kun olen analysoinut omaa ja muiden kehonkieltä, haluan kokeilla jotain ihan muuta. Yritän kehittää tunneälyäni.
Olen huomannut että miehet, varsinkin insinöörit, usein ajattelevat ainoastaan analyyttisesti ja puhuvat vain faktoista ja tilastoista. Tämä on hyvä tietyissä tilanteissa, kuten työelämässä ja raha-asioissa, mutta ei se voi olla ainoa tapa puhua. Välillä voi puhua paskaa, ottaa toinen huomioon, fiilistellä, eikä tarvitse vaihtaa informaatiota!
Yritän 10 vuorokautta sosiaalisissa tilanteissa tuntea mitä muut tuntevat ja huomata miten heidän tunteet vaikuttavat heihin. En siis yritä analysoida tai loogisesti päätellä, vaan käyttää ns. intuitiota, katsoa ilmeitä ja tuntea itse mitä he tuntevat. Helpottaakseni tätä yritän ainakin alkuun löytää henkilöiden kasvoilta joitakin perustunteita: rakkaus, ilo, hämmästys, viha, suru ja pelko.
Tämä tuntuu todella oudolta ja en tiedä yhtään mitä tässä tapahtuu. Ennustan päänsärkyä.
Lähde: Wikipedia, List of emotions
Edit: Muutin 7 vuorokautta 10:ksi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti