lauantai 24. lokakuuta 2009

Tutkimustulos 1: Kehonkieli

Tässä tuloksia 10 päivän kokeiluuni käyttää itsevarmempaa kehonkieltä.

Alkuun disclaimer, että tietysti yhden henkilön tutkimuksessa kuvaan vain omia tuntemuksiani ja huomioni eivät välttämättä oikeasti liity kehonkieleni muuttamiseen.

Odotetusti oli vaikea muuttaa kehonkieltäni. Monta kertaa päivässä huomaan, että jalkani ovat ristissä tai ryhti huono. Myös kylmät ilmat saivat sen aikaan, että helposti laitoin käteni taskuun tai puuskaan. Improvisaatioteatterin kurssilla opin joskus, että syy (esim. kylmyys) tiettyyn kehonkieleen on merkityksetöntä, väliä on vain sillä miltä se näyttää. Eli jos haluaa näyttää itsevarmalta, on syytä karaista itsensä avaintouinnilla. Tai sitten vain pukeutua lämpimästi.

Ensimmäinen asia mitä huomasin itsessäni oli, että myös tunsin oloni itsevarmemmaksi ja olin hyväntuulisempi. Halusin myös välttämättä pukeutua vähän paremmin, kauluspaitaan ja parempiin kenkiin, neulepaidan ja tennareiden sijaan.

Vaikutuksia muoden suhtautumisessa minuun en huomannut. Eräs työkaveri säpsähti kun olin pukeutunut paremmin. Elokuvateatterissa naispuolinen seurani selvästi huomio sen, kenties poikkeuksellisena, kun laitoin jalkani edessä olevan tyhjän penkin selkänojalle, mutta hän ei sanonut mitään. Tunsin oloni todella teiniksi, mutta totuin nopeasti ja tuntui ihan luonnolliselta lepuuttaa jalkaa siinä. Kunnes sitten puolivälissä elokuvaa jalka alkoi puutua. Työpaikalla aikaisemmin tuntemattomat naiset mahdollisesti ottivat minut hieman vakavammin. Voi olla kuvitelmaa, ja todennäköisesti johtui enemmän pukeutumisesta. Ei yhtään huono juttu naisvaltaisella työpaikalla.

Ryhdin ja hymyn pitäminen oli erityisen vaikeaa jos en ollut hyvällä tuulella. Lisäksi tuli outo olo, jos äänenkäyttöni ei joskus vastannut kehonkieltäni. Näyttää ristiriitaiselta, ehkä koomiselta, jos miehekkäällä kehonkielellä puhuu hiljaa ja korkealla äänellä.

Kokemukseni pohjalta lisäisin aikaisempaan listaan
  • Pidän olkapäät alhaalla (joskus kuvittelee että olkapäät ovat alhaalla mutta ne eivät silti ole)
  • Liikun korostetun hitaasti (nopeat liikahdukset näyttävät erittäin epävarmalta)
  • Pyrin olemaan väistämättä mitään, vaan mieluummin odotan että este siirtyy tai siirrän sen pois tieltäni (en keksi perustelua, tuntuu vaan luonnolliselta tässä yhteydessä, tietysti järkeä saa käyttää)

2 kommenttia:

  1. Pidän tutkimustulostasi hyvin ansiokkaana. Jatka vain samaan malliin. Oletko jo listannut blogisi blogilista.fi:n kautta muidenkin luettavaksi?

    VastaaPoista
  2. Kiva että pidät. Parasta on että tämän kokeilun opit eivät unohtuneet vaan yhä ylläpidän ryhdikästä kehonkieltä. Eikä se vaadi enää tietoista ponnistelua.

    Tämä blogi on jo blogilistalla.

    VastaaPoista