Minusta tuntuu ihan kuin kehoni ja mieleni pyrkisivät aina säilyttämään vallitsevan tilan. Ne eivät halua muuttua. Rasva ei halua lähteä ja mieli ei halua sisäistää uutta toimintatapaa. Urheilu voi olla kivaa pari viikkoa ja sitten se ei maistu. Innostun uudesta kurssista (jee, tä on kivaa ja näyttää hyvältä CV:ssä) ja sitten ei jaksaisi lähteä sinne. Aloitan uuden positiivisen tavan elämässäni ja viikon päästä se ei tunnu enää yhtään hyvältä ajatukselta ja ihmettelen mitä oikein ajattelin.
Mietin nyt, että on tärkeää osata odottaa tuleva alitajuinen vastustus sekä tietää miksi on tekemässä sitä uutta asiaa. Mieli keksii jonkun höpöhöpö-jutun selittääkseen vastustuksen. Sano mielelle "lopeta se paskanjauhanta"!
Aion kokeilla seuraavaa. Kun tekosyy-ajatukset sitten tulevat (esim. "en mä nyt jaksa koska tukka on takussa"):
1) Irrottaudu ajatuksesta ajattelemalla "minulla on ajatus, että en jaksaisi koska tukka on takussa"
2) Ymmärrä että alitajuntasi/kehosi vain vastustaa muutosta ja se on normaalia
3) Muistele miksi olet tekemässä sitä asiaa.
4) Tee se silti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti