lauantai 16. heinäkuuta 2011

Aktiivinen kuuntelu

Aktiivisessa kuuntelemisessa laitetaan omat tunnetilat syrjään keskustelun ajaksi, kysytään kysymyksiä ja toistetaan kuunneltu sanoma takaisin puhujalle, jotta sanoa on varmasti kuultu oikein. Katsekontaktin ja kehonkielen huomioiminen sekä puhujan taustan ja luonteen arvioiminen auttavat ymmärtämään puhujaa.

Eräitä kuuntelun ongelmia:

1. Huomion kääntäminen itseensä. Kääntämällä keskustelunaiheen itseensä näyttämättä kiinnostusta muihin aiheisiin on narsistinen keskustelutapa.

2. Toisen keskeyttäminen. Pahimmillaan keskustelijat ikään kuin taistelevat kumpi saa olla äänessä. Kuitenkin selvennyksen kysyminen tai innostuksen ja tuen näyttäminen ovat hyväksyttäviä syitä keskeyttää.

3. Kuuntelemattomuus. Henkilö voi esittää kuuntelevansa tai olla esittämättä. Tämän huomaa yleensä katsekontaktin puutteesta, tyhjästä katseesta ja innottomista täytesanoista: "mmm", "niin, joo".

4. Jatkuva puhuminen. Henkilö arvostaa enemmän puhumista kuin kuuntelemista.

Vastaustyylejä tilanteisiin, jossa toinen kertoo ongelmasta tai paljastaa negatiivisen tapahtuman tai tunteen:
  • Arvioiva vastaus - tuomitsee toisen käyttäytymisen.
  • Neuvoa antava vastaus - kertoo miten toisen tulisi käyttäytyä.
  • Vain sisältöön liittyvä vastaus - vastaa vain kirjaimelliseen merkitykseen, mutta ei huomioi taustalla olevia tunteita.
  • Kysyvä vastaus - haluaa enemmän tietoa toiselta.
  • Tukeva vastaus - ilmaiseee välittämistä, huolta, välittämistä ja kiinnostusta.
  • Ymmärtävä vastaus - varmistaa, että kuulija on ymmärtänyt puhujan oikein kysymällä tai toistamalla viestin omin sanoin.
Lisää aiheesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Active_listening

2 kommenttia:

  1. Helvetin hyvä pointti toi kuuntelujuttu. Tajusin aikasemmin tänä vuonna kuinka paljon olin tottunut "dominoimaan" keskustelua. Rakastan pätemistä, äänessä olemista ja minulla on aina sanottavaa ja koska en tajunnut näitä rajoittaa, olin aika päällekäyvää keskusteluseuraa. Tämän tajuttuani opettelin aidosti kuuntelemaan ja pitämään oman suuni tiukassa supussa, ja tulokset on ollut ihan huikeita! Ihmissuhteet ovat selkeästi parantuneet, keskustelut ovat olleet sujuvia, väittelyiden määrä on vähentynyt lähelle nollaa (kun olen lopettanut omalla mielipiteelläni hehkumisen).

    Mutta mites noi kaksi ekaa vastaustyyliä. Eikös niitä tulisi hyvän keskustelun kannalta juuri välttää. Kukaan ei pidä siitä, että joku tuomitsee (paitsi tietysti jos tuomitsee jotain, minkä puhuja itsekin tuomitsee), eikä pyytämättä saadut neuvotkaan ole monien mielestä mitään kivaa kuultavaa. En ole tutustunut aktiiviseen kuunteluun, mutta näin ainakin empaattisessa kuuntelussa. Mitä mieltä olet?

    http://elaparemmin.fi/blogi/

    VastaaPoista
  2. Hei! Karkeasti nuo kolme ekaa ovat huonoja vastaustyylejä ja kolme viimeistä parempia. Tuomitseminen ja neuvojen antaminen (pyytämättä) ovat tosi huonoja juttuja. Täytyy tutkia tuota empaattista kuuntelua.

    VastaaPoista