Tarinoiden kertominen

Oletko koskaan kertonut tarinaa ja huomaat, että ihmiset alkavat vilkuilemaan muualle tai keskeyttävät toisella jutulla? Et ehkä saanut pidettyä ihmisten mielenkiintoa yllä tarinallasi. Minulle on ainakin käynyt niin. Yleensä tarinallani ei silloin ollut mitään pointtia. Päätin nyt etsiä ratkaisuja iskevimpiin juttuihin draaman keinoista.

Teema

Tarinan kertominen alkaa usein kahdella eri tavalla. Usein kun olet juuri kokenut jotain hienoa ja uskot, että tapahtuma on toisista mielenkiintoinen. Aloitat tarinan, kun tulee hyvä tauko keskustelussa tai joku kysyy jotain siihen liittyvää. Toinen tapa on, että se tuli myöhemmin mieleen jostain mistä keskustelitte. Hyvillä tarinoilla on joku teema, millä voit liittää ne keskusteluun. Tarinat voivat esimerkiksi kertoa riskien ottamisesta, siitä että kaikki, mitä oppii voi olla hyödyksi joskus, tai miten mahdollisuudet tulevat vastaan oudoimmilla tavoilla silloin kuin niitä vähiten odottaa.

Kertoessasi tarinaa kerrot paljon itsestäsi, kuten millainen olet, mitkä ovat asenteesi kiinnostuksesi, arvosi ja millaisten ihmisten kanssa liikut. Mieti millaisen kuvan tarina maalaa itsestäsi.

Rakenne

Tarinoissa pitää olla rakenne. Kolme vaihetta ovat koukku, keskiosa ja lopuksi yhteenveto. Alku toimii koukkuna, jotta kuulijat kiinnostuvat tarinasta. Keskiosassa päähahmo kohtaa haasteita ja tarina kulkee loogisesti eteenpäin. Lopussa on huipennus, joka on sekä palkinto kuuntelemisesta, että vihje tarinan päättymisestä. Yhteenveto voi olla hauska letkautus, tarinan ratkaisu tai summaus siitä, mitä kertoja oppi tapahtumista. Tiedä aina mikä on tarinan pääjuoni ja loppu. Pääjuoni vie tarinaa eteenpäin ja loputtomat tarinat... noh, jatkuvat loputtomasti.

Esimerkki koukusta:
"Matkasi muistuttaa minua siitä, kun olin Balilla ja päädyin baarissa tilanteeseen, jota en ikinä olisi osannut odottaa."

Esimerkki yhteenveto:
"Se oli jännää, mutta mieluummin mä katson haita televisiosta."

Hahmot

Tarinassa täytyy olla hahmoja. Yleensä yksi päähahmo ja muutamia sivuhahmoja. Tarina keskittyy päähahmon ympärille, joka on yleensä kertoja itse. Muut hahmot joko tukevat päähahmoa tai tuovat konflikteja.

Päähahmon täytyy tehdä jotain aktiivisesti, joko päähahmo haluaa jotain ja menee aktiivisesti sen perään, päähahmo oppii jotain tai päähahmolla on hauska tai ainutlaatuinen kokemus.

Esimerkiksi:
Haluat lemmikin, joten menin lemmikkakauppaan.
Et uskonut, että sinun oli mahdollista rakastua ennen kuin tapasit...
Söit maailman parhaan pihvin kaikkein epätodennäköisimmässä ravintolassa.

Älä tee mitään liian helpoksi hahmoille. Tarinassa täytyy olla esteitä, jotka päähahmon tulee ohittaa, jotta hän saa mitä haluaa. Ihmiset rakastavat tietää miten muut voittavat esteet. Mikään ei ole niin jännittävää, kuin miten mahdottomalta näyttävä tilanne ratkeaa.

Vinkkejä kertomiseen

• Muista positiivisuus.
• Kerro tarina preesensissä. Tarina on helpompi kuvitella kun se tapahtuu "nyt". Älä käytä passiivia, siihen on vaikeampi saimaistua kuin sinun mielipiteisiisi.
• Kerro tarina itsevarmasti ja intohimoisesti.
• Muista katsekontakti. Kun eläydyt omaan juttuusi, voi olla vaikeaa seurata samalla muiden reaktioita.
• Lisää eloisia yksityiskohtia, mutta älä liikaa. Yksityiskohdat auttavat ihmisiä kuvittelemaan tilanteen.
• Kuvaa tunteita. Tunteet auttavat ihmisiä samaistumaan hahmoihin.
• Vähän voi liioitella eli lisätä ns. juttulisää. "Kaikki hurrasivat sinua", "pihvi oli maailman paras", "hait viuhuivat vedessä kuin torpedot".
• Pidä dramaattisia taukoja, jotka lisäävät jännitystä.
• Hyvät tarinankertojat käyttävät koko kroppaa tarinan kertomiseen. Jos joku hahmoista on tyhmä, puhu tyhmällä äänellä. Jos joku suuttuu, puhu vihaisesti. Avaa silmäsi kun tarinassa tuleee hämmästyttävä kohta.
• Voit kysellä tarinan keskellä lyhyitä kysymyksiä varmistaaksesi, että kuulijat ovat mukana: "Oletko ikinä..." Vastauksista voi saada keskustelunaiheita, joihin palata tarinasi päätyttyä.

Lopuksi

Kirjassa Conversationally Speaking on hyvä esimerkki siitä, miten tylsästä tarinasta saa mielenkiintoisen:

Alkuperäinen tarina:
"My wife and I drove to Vegas and stayed at the Union Plaza and spent a full day gambling. We lost $50 or so between us and had a good time."

Paranneltu tarina:
"Grace and I drove to Vegas for a taste of big time gambling. I started out on the nickel slot machines, figuring I'd lose $2-$3 and then quit. After a few minutes, I pulled the lever and became a star! The buzzer went off, red lights flashed, and everyone looked at me and smiled. I got so excited, I started clapping my hands and calling out to my wife. I was a winner! Granted, it was only $7.50, but I was so thrilled it might as well have been a million bucks! I liked the feeling so much that I spent five hours and $32 making it happen again!"

Mieti joku tarina, joka ei ole mielestäsi saanut ansaitsemaansa huomioita, ja hio se kiinnostavammaksi näillä vinkeillä. Jos et keksi mitään tarinaa, keksi parempi vastaus johonkin kysymykseen, jota sinulta kysytään usein. Esimerkiksi kysymykseen, mitä teet työksesi, sen sijaan, että vain toteat ammattisi, kerro työpäivästäsi. Kerro niin, että toinen voi samaistua siihen ja ymmärtää mitä on olla sinä. Millaisia haasteita työssäsi tulee ja miten ratkaiset ne, mikä työssäsi on palkitsevaa tai jännittävää. Harjoittele esitystä vaikka pari kolme kertaa peilin edessä.

Hauskoja tarinatuokioita!

Keskustelun neljä tasoa

Keskustelun neljä tasoa ovat kliseet, faktat, mielipiteet ja tunteet. Tällä akselilla liikuttaessa kliseistä tunteisiin keskustelusta tulee merkityksellisempi ja henkilökohtaisempi.

Kliseet ovat usein kysyttäjä sisällöttömiä fraaseja. Moi. Mitä kuuluu? Hauska nähdä taas. Näitä vaihdellaan rituaalimaisesti keskustelun alussa. Nähdäkseni kliseiden vaihtamisen tarkoitus on, että keskustelijat tiedostavat toisensa, ja sen aikana molemmat tottuvat toisen läsnäoloon alitajuisella tasolla. Jos tämä menee hyvin, keskustelukanavat ovat auki merkityksellisemmälle keskustelulle.

Faktat ovat toteamuksia keskustelijoiden elämään liittyvistä asioista. Uuden keskustelukumppanin kanssa usein vaihdetaan perustietoja itsestä, vanhojen tuttujen kanssa kerrotaan viimeaikaisista tapahtumista. Tämän Esimerkiksi: Olen kalastaja. Käyn sunnuntaisin pelaamassa sulkapalloa. Olimme lomalla Kreikassa 2 viikkoa. Tällä tasolla keskustelijat yrittävät löytää jotain yhteistä.

Jokainen näkee todellisuuden vähän eri näkökulmasta. Mielipiteistä keskustelu voi olla antoisaa ja valaisevaa. Esimerkiksi: Joukkuelajit ovat hauskempia harrastuksena kuin yksilölajit. Nyt ei ole oikea hetki sijoittaa Nokiaan. Kiasman taide on täysin käsittämätöntä.

Tunteet kertovat enemmän kuin pelkät mielipiteet. Näkökulman sijaan tunteet ilmaisevat tunnereaktiosi asiaa kohtaan ja antavat parhaan kuvan toiselle siitä, kuka olet.

Esimerkki:
Fakta: Työpaikallani on yt-neuvottelut.
Mielipide: Työpaikkani pitäisi sijoittaa työntekijät muihin tehtäviin, eikä potkia pois.
Tunne: Minua turhauttaa ja suututtaa jatkuvat yt-neuvottelut.

Faktojen ja mielipiteiden ilmaiseminen on tärkeää, mutta jos et ilmaise tunteita, ihmiset voivat alkaa pitää sinua kylmänä ja etäisenä. Kaikki ovat kokeneet elämässään onnistumisia, iloja, pettymyksiä ja uupumista. Kun kerrot tunteistasi, rohkaiset muita samaistumaan sinuun ja jakamaan tunteitaan vuorostaan.

Tutkaile viikon ajan millä tasolla keskustelusi ovat eri ihmisten kanssa.

Lähde: Conversationally Speaking, Alan Garner

Avoimet kysymykset

Oletko ihmetellyt miksi keskustelu ei lähde käyntiin vaikka kuinka kysyt kysymyksiä? Jossain vaiheessa ehkä luovutat, kun toisesta ei tunnu saavan mitään irti. Ongelma voi olla siinä, miten kysyt kysymyksiä.

Kysymykset voi karkeasti jakaa kahteen luokkaan, suljettuihin ja avoimiin. Suljettuihin kysymyksiin vastaukset ovat yleensä faktoja ja lyhyitä. Seuraavat ovat suljettuja kysymyksiä: Mitä kello on? Harrastatko jalkapalloa? Onko tämä luokka 313? Joskus suljettuihin kysymyksiinkin voi saada pitkän vastauksen, mutta kysymys ei sitä suoraan pyydä. Avoimet kysymykset taas ilmaisemat, että kysyjä on kiinnostunut kuulemaan pitkän vastauksen. Ne alkavat usein sanoilla: mitä, miten, miksi tai millä tavalla.

Jaan edelleen avoimet kysymykset karkeasti kahteen luokkaan, henkilöön ja asiaan liittyviin. Henkilöön liittyvät kysymykset voivat koskea päätöksiä, kokemuksia, muistoja, luonteenpiirteitä, tunteita ja tavoitteita. Asiaan liittyvät kysymykset muutoksiin, eroihin eri asioiden välillä ja tulevaisuuteen.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa joku kertoo olevansa opettaja.

a) Henkilöön liittyvät
Mistä sait idean/miksi päätit tehdä jotain? ("Miten päädyit opettajaksi?")
Miten onnistuit ylittämään jonkin haasteen/tekemään jotain mahdollisista vaikeuksista huolimatta? ("Miten onnistuit saamaan vakituisen työpaikan tässä työttömyystilanteessa?"
Mikä oli parasta/muistettavinta jossain? ("Mikä on palkitsevinta opettajan työssä?",
"Minkä opettajan muistat parhaiten ja miksi?")

b) Asiaan liittyvät
Miten jokin on muuttunut ajan kanssa? ("Miten opettajan työ on muuttunut 5 vuoden aikana?")
Mitä eroja on kahden asian välillä? ("Miten erityisopettajan ja luokan opettajan työt eroavat toisistaa?")
Miten jokin pitäisi tehdä tulevaisuudessa? ("Millä tavalla opetusta voisi Suomessa kehittää?")

Tärkein huomioitava asia avoimiin kysymyksiin liittyen on mielestäni se, että henkilö voi tulkita uteliaisuutesi vähättelyksi. Miten sait tämän työpaikan? Joku itsestään epävarma voi tulkita sen kysymyksenä, miten ihmeessä juuri hän onnistui onnittomalla osaamisellaan saamaan työpaikan. Jos huomaat toisessa epävarmuutta tai epäluuloisuutta, tarkenna tarkoitusperiäsi. Esimerkiksi: "Olen itsekin kiinnostunut markkinointitöistä, ja olen utelias millaista kokemusta tarvitaan, että pääsee alalle."

Muita huomioita: Ota huomioon että se on jotain mistä hän haluaa puhua. Kysy jotain mistä olet aidosti kiinnostunut. Aloita yksinkertaisemmilla kysymyksillä. Älä kysy johdattelevia kysymyksiä. Älä esitä eriävää mielipidettä asiasta ennen kuin kysyt kysymykset.

Vinkkejä päättötyön tekemiseen

Monikymmentä sivuisten tutkielmien, gradujen tai päättötöiden kirjoittaminen voi olla raastavaa työtä. Monilla se jää kirjoittamatta. Alla olevilla vinkeillä allekirjoittanut hoiti homman kotiin erinomaisin lopputuloksin. Perusmatskua mutta ah niin toimivaa.

1. Valitse aihe, josta tiedät jotain valmiiksi, ja josta löytyy varmasti ja helposti materiaalia.
2. Päätä etukäteen minä päivinä ja mihin aikaan teet työtä. Tee työtä vaikka kirjastossa, jos se ei kotona onnistu. Tämä aika on pyhitetty työlle, eikä sitä voi käyttää muuhun. Istut ja lusit sen satoi tai paistoi, huvitti tai ei, tai syntyi tekstiä tai ei. Esimerkiksi klo 9-12 kirjastossa maanantaista perjantaihin. Muuna aikana et edes ajattele työtäsi tai tee mitään sen eteen. Tee mieluummin töitä aikaisin kuin myöhään. Jos päivn työt on tehty aamulla, ei tarvitse illalla enää stressata asiaa ollenkaan.
   
3. Jos tekstiä ei synny, toimi seuraavasti: lue aiheen liittyvää materiaalia, sulje kirja ja kirjoita asia omin sanoin. Kirjoita vaikka vain yksittäisiä lauseita, jotka eivät suoraan liity toisiinsa. Pääasia että tulee tekstiä. Jos tulos on kauheaa luettavaa, se ei haittaa. Kirjoitettuasi yhteen lukuun jotain kaikesta, mitä halusit sanoa, alkaa toinen vaihe. Nyt käyt luvun tekstiä uudelleen läpi ja siivoat sen luettavaksi. Joudut varmaan järjestelmään lauseiden paikkaa, kirjoittamaan lauseita kokonaan uudelleen, vaihtamaan niiden paikkaa ja lukemaan lisää lähteitä.

Pääkoe-eläimen paluu

Yhtäkkiä yli vuosi on vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Oli mukava lukea vanhat juttuni ja muistella, mitä silloin tapahtui elämässäni. Harmi että blogin kirjoittaminen jäi. Nyt kuitenkin aktivoidun kirjoittamisessa pariksi kuukaudeksi!

Pysyviä muutoksia itsessäni on tapahtunut, kun vertaan itseäni siihen ihmiseen, joka olin tätä blogia aloittaessani.

• Luen kehonkieltä automaattisesti (mutta en aina osaa reagoida siihen).
• Ymmärrän paremmin kuin aikaisemmin ihmisten sanomisten alla olevat merkitykset.
• Olin pitkään yltiöpositiivinen, mutta en enää viime aikoina. Erittäin negatiivinen henkilö työpaikalla ja stressi ovat vähentäneet positiivisuuttani. Huomaan kuitenkin helposti negatiivisuuden, enkä itse jää sellaiseen vellomaan.
  
• Ääneni oli miehekkään voimakas ja matala, mutta nyt se on jotenkin palautunut heikommaksi, kun en ole kiinnittänyt siihen huomiota kuukausiin.
• Opiskelu- ja työjutut ovat menneet hyvin. Mulla on suunnitelma seuraavaksi kahdeksi vuodeksi elämälleni.

Päätelmäni on, että itseä pystyy muuttamaan parempaan!