Miksi Fonzie on niin cool?

Pohdiskelin tässä että mikä tekee ihmisestä siistin tyypin eli amerikkalaisittain "coolin." Jotenkin ainakin useimmat osaavat intuitiivisesti sanoa, kuka on cool, mutta on vaikea sanoa mikä tekee henkilöstä coolin. Peruskoulussa oli kovin tärkeää olla cool. Lukiossa muistaakseni ei enää niin tärkeää.

Siistit tyypit pukeutuvat muodikkaasti tai vähintään heillä on oma tyyli (mikä voi olla sama tyyli kuin muilla, esim hopparit.) He tietävät mitkä bändit ja harrastukset ovat uskottavia. He osaavat käyttää slangisanoja ja tietävät koska ne ovat "out." He ovat rentoina tilanteessa kuin tilanteessa ja saavat muidenkin olon rennoksi. He pitävät ilmapiirin hauskana ja elävänä. Määritellään kiltit sellaisiksi, jotka ajattelevat muita ennen itseään, coolit eivät ole sellaisia. Lisäksi siisti tyyppi tunnistaa toisen siistin tyypin.

Ulkoisia ominaisuuksia on helppo feikata, ja oma itsensä on helppo olla parhaiden kaverien seurassa. Tosi coolit erottuvat wanna-beistä sosiaalisen paineen alla. Siistit tyypit pysytvät olemaan oma itsensä, tai vähintään tyynenä, kun ympärillä on auktoriteetteja, statusta, kauniita naisia, kilpailua, draamaa tai menetyksen pelkoa. Kaikkein cooleimpien ei tarvitse alentaa muita. Esimerkkinä Sawyer ja Jack tv-sarjasta Lost. Jackin ei tarvitse alentaa muita ylentääkseen itseään. Hän on vaan tarpeeksi itsevarma.

Mikä siis luo erot cooliudessa? Mielestäni kyse on eroista itsevarmuudessa, sosiaalisesta älyssä ja paremmasta sosiaalisen hierarkian ymmärryksestä. Tarvitaan sosiaalista painetta, mikä luo tarpeen kehittää edellä mainittuja taitoja. Onnen päivien Fonzie tiesi, että cooliutta lisää nahkatakki.

Kuulisin mielelläni mielipiteitä asiasta.

Tutkimus 8: Apua! En keksi mitään sanottavaa

Keskustelutaito on mielestäni yksi tärkeimmistä taidoista elämässä, ja siinä on varmasti kaikilla kehitettävää. Jännää on että se ei ole sellaista jota yleensä ajatellaan harjoiteltavana ominaisuutena.

Pitemmittä puheitta seuraavana useasta satunnaisesta nettilähteistä revitty harjoitusohjelmani, jonka on tarkoitus auttaa ongelmaan nimeltä "en keksi mitään sanottavaa." Tarkoitus on tehdä itsestäni pysäyttämätön puhekone helmikuun loppuun mennessä, aikaa siis seuraavat kaksi kuukautta. Paino ei ole niin paljon laadulla kuin määrällä.

Harjoitus 1. Keskustelemaan oppii keskustelemalla. Noudatan joka päivä seuraavia sääntöjä:

a. Tutkin jatkuvasti ympäristöä ja keksin puheenaiheita. Tämä on tärkein sääntö.
b. En ikinä anna keskustelun päättyä siihen, että toinen sanoo jotain ja minä olen hiljaa. Vaikka syy hiljaisuuteen on vain se, että en keksi mitään sanottavaa, toinen ei tiedä miksi olen hiljaa. Sanon jotain.
c. Käytän kaikki mahdollisuudet keskusteluun. Puhun kaikille.
d. Käyn vähintään yhden keskustelun tuntemattoman kanssa. Vaikka small talkia, kysyn kaupan kassalta millainen päivä ollut, jos ei muuten onnistu.

Harjoitus 2. Käytän joka päivä 20 minuuttia lehden (City-lehti on hyvä tähän) lukemiseen ja keksi lauseen/mielipiteen/muiston jokaisesta substantiivista. Sen täytyy olla positiivinen, ja sellainen, että sen voisi kuvitella sanovansa keskustelussa.

Tämän on tarkoitus auttaa nimenomaan siihen, että ei ole mitään sanottavaa. Jos Emma sanoo lauseen: "Kävin tänään polkupyörällä alennusmyynneissä ostamassa sukset." Okei, tuossa lauseessa on vaikka mitä mihin tarttua (polkupyörä, alennusmyynnit, sukset), joista keskustelu voi lähteä ihan uuteen suuntaan. Puhumattakaan siitä että miten Emma kuljetti sukset polkupyörällä. ;) Tietysti kaikilla on kaikesta jotain sanottavaa. Tämän harjoituksen on tarkoitus aktivoida aivoja keksimään jotain sanottavaa. Hyvin tämä toimisi myös kaverin kanssa, joka keksii sanoja lehdestä luettujen sijaan.

Harjoitus 3. Katson 20 minuuttia videoita ja painan mieleeni keskustelut. Pysäytän muutaman minuutin päästä ja muistelen mitä henkilöt sanoivat. Jos en muista kaikkea, kelaan alkuun ja aloitan uudestaan. Tämän on tarkoitus kehittää tarkkaavaisuutta ja keskustelumuistia. Kenestäkään ei tule hyvää keskustelijaa, jos hän ei kiinnitä huomiota siihen mitä toinen sanoi ja/tai ei muista mitä hän sanoi.

Harjoitus 4. Opettelen sketsejä ulkoa. Jostain syystä lähes kaikki tuntemani hyvät verbaaliakrobaatit ovat myös hyviä muistamaan pitkiä pätkiä sketsejä. En analysoi sen enempää, vaan seuraan perässä. Opettelen joka viikko uuden sketsin ulkoa (tai minuutin, kaksi jos se on muuten liian pitkä) youtubesta.
Omat suosikkini: Setämies, Matikan ope, Verkostomarkkinointi (Ketonen & Myllyrinne)

Tämä harjoittelu perustuu uskomukseeni, että mikä tahansa taito on harjoitettavissa, ja siihen, että mitä enemmän tekee jotain, sitä enemmän aivojen kapasiteetista tulee käyttöön sitä varten (en muista lähdettä tälle.) Yeah!

Tutkimus 7: Olen kiitollinen siitä että...

City-lehti käsittelee hyvin pinnallisia teemoja yleensä, mutta välillä siinäkin on helmiä. Helsingin 17/2009 numeron juttu Kiitos, kiitos, kiitos! kertoo siitä miten kiitolliset ihmiset ovat onnellisia, vastuullisia ja parempia ongelmanratkaisijoita.

Juttu viittaa muun muassa Kalifornian yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, missä testattiin kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen vaikutuksia. Tutkitut raportoivat kontrolliryhmään verrattuna vähemmän fyysisiä vaivoja, suhtautuivat tulevaan viikkon muita optimistisemmin, nukkuivat paremmin, liikkuivat enemmän ja olivat tyytyväisempiä ihmissuhteisiinsa. Lisäksi näin tekemällä onnellisuus kasvaa jopa 25 prosenttia. Eiku kokeilemaan.

Seuraavat 3 viikkoa täytän kiitollisuuspäiväkirjaa ainakin 5 päivänä viikossa. En tiedä tutkimuksen yksityiskohtia, mutta käytän aikaa 10 minuuttia. Muistan olla kiitollinen pienistä asioista, elämän perusasioista (oma koti, ruokaa joka päivä), sekä niistä asioista mitkä ovat joskus tuntuneet tärkeiltä saavutuksilta, vaikka ne eivät enää tuntuisikaan miltään.

Edit 6.1.10: Meni vähän pipariksi tämä harjoitus, olen ollut laiska, aloitan uudelleen.

Tutkimustulos 6: Miten saada kuuluva ja matala ääni

Kokeilin saada ääntäni matalammaksi ja kuuluvammaksi erilaisilla harjoituksilla.

Alkuperäisessä viestissä on tarkemmat kuvaukset harjoituksista.

1. Matalampi ääni

Lausuin "ding-dong-king-kong-bing-bong" niin, että sanon jokaisen sanan hieman matalammalla äänellä ja viimeinen bongin on niin matalalla kuin pääsen. Tuntuu että tämä harjoitus todella toimi. Mitään älytöntä muutosta ei tapahtunut mutta kuitenkin hieman. Aluksi yhtenä päivänä ääneni oli aika rasittunut ja käheä, luulen että se johtui tästä harjoituksesta.


2. Kuuluvampi ääni

Tässä harjoituksessa valitsin kiintopisteen ja yritin sanoa lauseen mahdollisimman kovaa sitä kohti, astua askeleen taaksepäin ja toistaa, niin että ääneni on koko ajan kovempi ja kuuluvampi.

Tämä ei toiminut ihan toivotusti. Hetkellisesti tuntui että pystyin käyttämään ääntäni kovemmin, mutta jo tunnin päästä hyöty oli kadoksissa. Tulin ainakin tietoisemmaksi käyttämästäni volyymista ja nyt kiinnittämällä asiaan huomiota pystyn mielestäni puhumaan kovemmin. Aamuisin ääneni on silti melko hiljainen, ja mitä enemmän puhun sitä parempi kontrolli tulee volyymin, jännää. Melkein nolottaa moikata ensimmäisen kerran aamulla kun ääni tulee ulos niin hentona.

3. Rikkaampi äänenkäyttö

Kokeilin lausua nauhuriin erilaisia lauseita, toistaen niitä painottaen eri sanoja ja laittamalla eri kohtiin taukoja.

Suurin osa yrityksistä kuulosti aivan luonnottomilta. Aivan kauheilta. Opetus on se että tietoisesti tätä ei pysty tekemään kovin helposti. Huomasin kuitenkin että yrittämällä innostua asiasta ja lauseesta todella paljon, luonnollinen elävä painotus ja tauotus tuli kuin itsestään. Jollain tapaa monotonisuuden vastakohta on innostuneisuus. Innostuneisuus! Miettikää!

En tullut mielestäni yhtään tietoisemmaksi ihan normaalissa kansssakäymisessä ihmisten käyttämistä painotuksista ja niiden luomista merkityksistä, kuten toivoin.

Tutkimustulos 4: Positiiviseksi ajattelemalla positiivisesti

Vähiin jäänyt tämä kirjoittelu viimeisen muutaman viikon aikana, kuitenkin mielessä nämä jutut ovat päivittäin.

Jonkin aikaa kokeilin nähdä asiasta aina positiivisen puolen sen jälkeen kun mieleeni oli tullut jotain negatiivista. Linkki aloitusviestiin.

Ja tämähän toimii! Tuntuu että olen paremmalla tuulella ja negatiivisia ajatuksia tulee vähemmän mieleen. Ei niin että kovin negatiivinen olisin muutenkaan, ja voi olla että on muuten vaan mennyt hyvin. Harkitsin vähän aikaa että kokeilisin kirkasvalolamppua, mutta en näe nyt aihetta siihen.